Astuin hotelliin - ja mitä ihmettä minulle kerrottiin!

Kun hotellit hylkäsivät paperin

Minä astun hotelliin ja pyydän esitettä.

Katsoppas, kun kehitys kehittyy ja amerikkalaiset fourseasonit ja marriottit ostelevat hotelleja ympäri maailmaa, isot aulat ja muhkeat noutopöydät, ovimiehet avaavat ovia ja korkokengissä sipsuttavat neitokaiset tervehtivät ja osoittavat vessaa väärään suuntaan.

Minun tehtäväni on kuitenkin etsiä kaikkien bellboy-tiskien, congierce-pöytien ja tourdesk-osastojen joukosta vastaanotto, pyytää hotellin esite, käyntikortti ja mahdollisesti pressikitti ja lähteä tutkimaan hotellin palveluja, jotta voin niistä kirjoittaa, kuten jokainen matkailutoimittaja tekee työkseen. Tai jos olisin Matti Menninkäinen tai Keijo Kottarainen, hakisin infoa kaveripiirilleni tai suomalaisen expat-yhteisön illanvietolle tai taustaa blogikirjoitukselle. Sanalla sanoen, tarvitsen sen brosyyrin, please.

– No sir, meillä ei ole. Kaikki on netissä.

Aha.

Ja onkos teillä wifi?

– Yes sir, voitte ostaa tällaisen 24 tunnin paketin, jonka voi kätevästi maksaa luottokortilla, vain 9 taalaa, 99 senttiä plus vero ja palvelumaksu.

– Jos olette asukas.

No en ole, halusin vain sen esitteen, jotta voisin nähdä mikä tämän hotellin nimi on. Onkos teillä tässä aulassa sellainen nettikone, jolla voisin päästä sinne teidän kotisivulle?

– Yes sir, business centremme on tuolla oikealla, palveluhinnastomme on netissä.

Mutta onko teillä minkäänlaista käyntikorttia tai painettua paperia, missä olisi tämän hotellin nimi, osoite ja puhelinnumero?

– Unfortunately, sir, käyntikorttimme on juuri kirjapainossa, mutta meillä on tällainen pieni taksiohje, jossa on hotellin nimi ja ajo-ohje paikallisella kielellä.

Mutta tässähän ei ole edes teidän nettiosoitetta. Voisitteko ystävällisesti kirjoittaa sen kotisivunne siihen kulmaan.

– Certainly, sir.

Vähän epäselvä käsiala, voinko vielä tarkistaa, onko tuo g vai q tuossa?

– Se on r, sir.

Kiitos.

* * *

Ei ole kyse muutamasta massiivisen upeasta, järisyttävän isosta ja tyylikkään hemmottelevasta jenkkiomisteisesta luksushotellista, jolta puuttuu esite ja käyntikortti kauniaisen kokoisesta aulasta ja sen guggenheimin kokoisesta vastaanotosta.

Kaikista viiden tähden hotelleista puuttuu nykyään esite. Se hiton esite, jossa on hotellin nimi, osoite ja puhelinnumero. Kiitos.

Kun amerikkalainen CEO jossakin Manhattanin toimistossaan tekee niitä päätöksiään, hän päättää, että kaikki on netissä, kun se on niin hiton trendikästä ja tätäpäivää ja se säästää luontoa ja hiilijalanjälkeä, kun esitteitä ei enää paineta uusiutuvalle, metsästä haetulle paperimassalle vaan hiilivoimalan sähköllä voi pyörittää tietokoneohjelmaa, joka ei vastaa, koska Windows7 on taas jumissa.

* * *

Eli siis nettiin, koska kaikki on netissä.

Okei, hiltton piste com… alkumusiikit, palmurannat, photoshopatut kuvat ja klik. Tuolta hotelli.

Atlanta, Boston, Cincinnati… mitä hittoa? Mistä mä löydän Bangkokin?

Ahaa, Asia-Pacific. Sinne… Chengdu, Chongqing, Guangzhou… vottövak.

Ahaa, Thaimaa, klik, Bangkok, klik.

Ja mitäs sitten… Bangrak, Pratunam, Ratchaprasong, mikä hitto se hotelli nyt oli. Klik, ei, klik, ei, klik…

Kun vihdoin se oikea hotelli löytyy, eteen avautuu massiivinen valikko, kuvia ravintolasta ja hymyileviä kasvokuvia.

Ensimmäiseksi haluat tietää, kuinka monta huonetta hotellissa on. Klikkaat Rooms.

Joudut varaussivustolle. Klikkaat takaisin. Sivua ei voi näyttää. Aloitat alusta. Windows7 sanoo: (Ei vastaa).

Löydät sattumalta hotellin sivun uudestaan ja et vieläkään tiedä kuinka monta huonetta hotellissa on. Kokeilet ”Accommodation”.

Bingo! Pääsit perille. Deluxe suites. Ei, mikä olisi normaali huone? Standard room? Ei, ilmeisesti Manhattanin CEO päätti, ettei meijjjän hotellissa ole standardihuoneita. Edullisin huone on deluxe.

Mutta kotisivuilta ei vieläkään ole löytynyt  huoneiden lukumäärää.

Katsot kaikki valikot. Ei mitään. Vihdoin löydät sanan Hotel Features, jossa on pdf-muodossa faktat hotellista. Ehkä tuolta saa vastauksen siihen, mikä hotellin nimi on ja kuinka monta fokin huonetta siinä on.

Klik.

(Ei vastaa)

Ilkka Remes ja matkaoppaiden maailma

Matkaoppaiden suurkuluttaja - dekkarikirjailija

Vanha toimistokone on maannut nurkassa seitsemän vuotta, nähnyt pakkaset ja helteet.

Se on Compac Deskpro, jossa on Windows98 ja kaikki Suomalaisen Matkaoppaan toimistoon saapuneet sähköpostiviestit vuosilta 2001-2006. 

Outlook Express oli tuolloin kiinteästi tietokonekohtainen sähköpostiohjelma, eli saapuvat meilit piti imuroida koneeseen, ja siellä ne ovat edelleen. Niitä ei missään muualla olekaan, joten ainoa keino palata ajassa taaksepäin on avata pölyinen kone ja ruveta selaamaan.

Löysin vanhoja keskusteluja, tilauksia, tiedonantoja ja muuta mielenkiintoista. 

Yksi viesti herätti huomioni, ja julkaisen sen tässä. 

Kun elämme Wikileaksin ja Snowdenin aikaa, ehkäpä yksi vuoto on sallittu myös matkaoppaiden maailmasta.

Viesti on vuoden 2002 joulukuulta. 

Suomen johtava dekkarikirjailija Ilkka Remes on saanut palautetta allekirjoittaneelta.

Remes voisi saada samanlaiset kehut lukijoiltaan: jokavuotinen dekkari on aivan rautaista tekstiä, ja millä tarkkuudella! Olen Remeksen kirjojen suurkuluttaja, ja dekkarikirjailijalla rima on kunnioitettavan korkealla.

Matkaopaskirjat ovat dekkarin rinnakkaistuote. Missä dekkari kuljettaa lukijaa mielikuvituksen siivin seikkailuissa kaupungeissa tai maaseudulla, matkaopaskirja kuljettaa lukijaa samoissa maisemissa mutta opastaen ja kädestä pitäen.

Hyvä dekkarikirjailija, Ilkka Remes, Dan Brown tai kuka tahansa asiansa osaava tekijä joutuu, pakon edessä, selvittämään maantiedon alkeet ennen kuin sijoittaa kirjan henkilögalleriansa maantieteellisiin asemiin. On tiedettävä, miten paikat sijoittuvat ja miten niiden välillä liikutaan.

Siihen tarvitaan matkaopaskirjoja, jotka kertovat kokonaisukuvan kaupungista tai maasta. Ei uutisvirta pysty kuvailemaan paikkoja sillä tarkkuudella kuin hyvä matkaopaskirja.

Hyvä matkaopaskirja on siten työkalu kirjailijalle, joka joutuu suunnittelemaan päähenkilöiden kulkureitit tarinan edetessä kaupungeissa, minne kirjailija tapahtumat sitten sijoittaakaan. 

Ennen kuin lukija voi kuvitella sielunsa silmillä romaanin tapahtumia, on kirjailijan selvitettävä paikalliset kuviot ensin: mitä missäkin on. Eipä ihme, että dekkarikirjailijan käsissä matkaopaskirjat kuluvat!

* * *

Minulla on merkillinen yhteensattuma dekkarikirjailija Ilkka Remeksen kanssa.

Olin aikoinaan Brysselissä käymässä, hyvän ystäväni Riston kodissa. Siihen aikaan en ollut avannut ensimmäistäkään Remestä enkä siten tiennyt kirjailijasta enkä kirjoista mitään. 

Ystäväni kehui Remeksen kirjaa Karjalan lunnaat (ilmestyi 1998) ja niinpä tartuin eepokseen ja avasin sen, sattumanvaraisesti, sivulta 18.

Siinä luki:

Sandron Kulman eteen Kolmannelle linjalle pysähtyi hopeanvärinen Opel Omega, jonka rekisterilaatat olivat kuraantuneet umpeen. Ratin takaa nousi parrakas, tummia silmälaseja käyttävä mies, joka käveli määrätietoisin, mutta kiireettömin askelin Pub Sirdien viereisestä porttikäytävästä sisään. 

Minä, kirjan ensimmäistä kertaa käteen ottanut, asuin siihen aikaan Helsingin Kalliossa, Kolmannella linjalla, käyden joka aamu Sandron Kulmassa aamukahvilla lukemassa päivän lehdet. 

Asuntoni, Kolmas Linja 20 B 25, oli suoraan Pub Sirdietä vastapäätä, ja kun asunnossa oli vain yksi ikkuna, katsoin joka päivä ikkunasta ulos maisemaa, jossa näkyi Pub Sirdie ja sen viereinen porttikäytävä.

Usein katselin ihmisiä, jotka kävelivät määrätietoisin, mutta kiireettömin askelin Pub Sirdien viereisestä porttikäytävästä sisään. 

On vaikea kuvailla sitä tunnetta, mikä syntyy tässä tilanteessa: avaat kirjan ensimmäistä kertaa ja luet ikään kuin olisit itse kirjoittanut tekstin, omasta kokemuspiiristäsi!

Tämän tarinan viestitin vuonna 2002 kirjailijalle, ja sitä seurannut palaute on yllä. On itsestään selvää, että lukijana voin täysin eläytyä Ilkka Remeksen näkemykseen, että todellisen elämän, jota matkaopaskirjatkin heijastavat, siirtäminen myös dekkareihin, on tärkeä osa kirjailijan työtä. 

Markus Lehtipuu
Suomalaisen Matkaoppaan perustajajäsen ja tuottaja. 

Suomalaiset Matkaoppaat entistä ohuempia, enemmän täsmäopastusta

Ohut paperi ja kapeampi leikkaus

Meillä on pitkä messuputki takana, ja messuilla puhutaan ihmisten kanssa.

Suomalainen messukävijä antaa toiveita ja kyselee suoraan, minkä takia meillä on hyvä käsitys siitä, mitä matkaopaskirjalta tarvitaan.

E-kirjaa tai nettisovellusta eivät kysy messukävijät vaan lähinnä ne bisnesmiehet, jotka haluavat myydä noita sovellutuksia kirjakustantajille. Toivottavasti ehdin palata tähän kysymykseen myöhemmin.

Sekä messuilta että yleisen elämänkokemuksen perusteella on helppo päätyä tähän johtopäätökseen:

Matkaopaskirjan tulisi olla kevyt, ohut ja kätevä.

Siihen suuntaan on menty jo kauan. Maailma on muuttunut, ja matkaopaskirjat sen mukana.

Kirjojen paino perustuu paperin painoon, ja kun paperi on laadukasta, toteutuvat kaksi ihannetta yhtä aikaa: keveys ja ohut tuote.

Kaivoimme laajasta opaskirjastostamme pari vanhaa Lonely Planettia esimerkiksi, ja vertasimme niitä tuoreimpiin Suomalaisiin Matkaoppaisiin.

Kannattaa muistaa, että Suomalainen Matkaopas Oy on 21-vuotias aikuinen kirjakustantaja, ja alun perin sarja luotiin 22 vuotta sitten.

Siihen aikaan nämä Afrikan, Itä-Euroopan, Meksikon ja Irlannin opaskirjat olivat kuuminta hottia. Samana vuonna kun Suomalainen Matkaopas aloitti, julkaisi Lonely Planet 1368-sivuisen oppaan Afrikkaan. Paksuus: 4,7 cm.

Samana vuonna ilmestyi 926-sivuinen järkäle Meksikoon.

Eipä ihme, että vaikutteita otettiin ympäri maailman. Siihen aikaan ei tietysti ollut nettiä eikä tietoa muutenkaan ollut saatavana kuin painetussa sanassa. Matkaopaskirja oli sananmukaisesti tuki ja turva, ja sen avulla oli mahdollisuus selviytyä tilanteesta kuin tilanteesta.

Nyt, miljoonien ja miljoonien gigabaittien jälkeen, eletään maailmassa, jossa netti on ensisijainen tuki ja turva silloin, kun matkaa suunnitellaan ja tehdään alustavia varauksia.

Matkaopaskirjan antama tuki on siten fiksujen ja tiedostavien ihmisten käytettävissä. Suomalainen Matkaopas on laittanut sisällöt ja rakenteet uusiksi, ja tämä näkyy uusimmissa matkaoppaissa.

* * *

Kun Vietnam-oppaamme ilmestyi 2011, se oli ensimmäinen Suomen tietokirjailijat ry:n apurahan turvin toteutettu opaskirjamme. Työ oli raskas, ja se vaati neljä lentoa Suomesta Vietnamiin ja takaisin - siihen se apuraha suurelta osin menikin.

Pyynnöstämme kirja painettiin 70g/m2-paperille, joka lienee ohuin ja kevyin mahdollinen painopaperi, jossa valokuvat ja kartat toimivat. Lopputulos oli 9mm paksu käsikirja.

Sivuja on kuitenkin 240.

Joku kuitenkin lähetti huonotuulisen sähköpostin ja urputti, että se on "vihko". Ehkä pinnallisesti tarkasteltuna, vaikka 9mm vihko olisi jo aika paksu vihko.

Mutta 240 sivua, kahdessa palstassa, yli 20 tarkkaan tutkittua karttaa, satoja valokuvia ja hyödyllistä infoa, ja enemmän sivuja kuin useimmissa suurten kustantajien koviin kansiin painamissa runokirjoissa tai novellikokoelmissa!

Palautteen antajalta oli jäänyt huomamatta muutama oleellinen seikka:

- Ohuen paperin ansiosta suurikin sivumäärä saadaan mahtumaan alle 10mm paksuiseen kirjaan.

- Suuri osa matkailijoista lentää tätä nykyä halpalentoyhtiöillä (tai muillakin) vain käsimatkatavaran kera, ja siksi kevyt opas on perusvaatimus.

- Kannettavan opaskirjan antama käyttömukavuus perustuu suoraan sen keveyteen.

* * *

Nettitarjonnan kasvettua räjähdyksenomaisesti on matkaopaskirjan tarjottava entistä käyttökelpoisempaa infoa matkalle. Sen on listattava vähemmän hotelleja, mutta huolehdittava siitä, että kaikki mukana olevat nimenomaan käymisen arvoisia kohteita. Panostamme etenkin luksushotelleihin, jotka ovat maamerkkejä, nähtävyyksiä ja päiväkäyntikohteita: yleistiedon nimissä ne pitää tuntea.

Hostellilistat ovat tärkeä elementti, koska jokainen hostelli on ainutlaatuinen. Kun tutkimme asiat empiirisesti, annamme havaintoihin perustuvat arviot, plussat ja miinukset, ne ovat uniikkia opastusta, jota ei koskaan laiteta nettiin.

Karttoihin merkitään kaikki mainitut kohteet. Tiedät missä liikut.

* * *

Matkaoppaan ajatus on olla jatkuvasti käsillä oleva väline, käsikirja, taustatuki ja vertailulähde, joka toimii kaikissa olosuhteissa ja jossa on tarkkaan ja huolellisesti koottuna perustietokanta matkalla pärjäämiseen.

Kun liikumme matkakohteessa, kysymme koko ajan: miten? Miten tuonne pääsee sisälle, milloin ja millä hinnalla. Se kirjataan oppaaseen ja sen jälkeen tarjoilemme sen parhaassa paketissa:

Kevyelle paperille painettuna, 2mm kapeampana kirjana kuin aikaisemmin, ohuena opaskirjana, joka mahtuu käsimatkatavaroihin ja käsilaukkuun.

Matkaopas on aina mukana!

Hostellibuumi muutti matkaopaskirjojen tekijän

Se on kuumin trendi matkailussa.

Se kattaa kaikki tyylilajit ja kaikki ikäryhmät.

Se on hostellibuumi. Sitä on jatkunut jo monta vuotta.

Suomalainen Matkaopas on uudistumassa, ja tämä perustuu vuonna 2011 aloitettuun uudistustyöhön. Tuona kesänä otettiin parikymmentä nimikettä editoijan tietokoneen näppäimistön täsmäiskujen alle. Kaupunkioppaat, maaoppaat, alueoppaat - kaikki joutuivat uusien ihanteiden käsittelyyn.

Mutta säästämme lukijan teknisiltä yksityiskohdilta.

Suurempi muutos tapahtui silti kentällä tai sananmukaisesti kohdekaupungeissa. Matkailun suuret trendit ovat muuttuneet, ja ne ovat muuttuneet radikaalisti. Ei pelkästään nettivaraukset, rahan nostaminen paikallisista pankkiautomaateista, matkapuhelimet sovellutuksineen tai halpalentoyhtiöiden nousu.

Suurin trendi on hostellin nousu. Se on jo kirjattu kirjoihin ja kansiin: New York avautui jokamiehelle siinä vaiheessa, kun Plaza-hotellin luksussviittien vaihtoehdoksi nousivat makuusalien sänkypaikat. Lue New York Suomalainen Matkaopas, ja pääset jyvälle.

Suomalainen Matkaopas on ohjeistanut kaikki kirjoittajat huomioimaan hostellibuumi, ja se tulee näkyä myös opaskirjoissa.

Ei silti, emme me keskity hostelleihin. Me keskitymme jatkossa edelleenkin kaikkiin vaihtoehtoihin: ensin luksushotellien eliitti, sitten siistit keskihintaiset, ja sitten vasta hostellivalikoimaan.

Mutta hostellit ovat kuitenkin paljon enemmän kuin mitä listauksista voi päätellä. Hostellibuumi on ratkaisevalla tavalla muuttanut koko kirjoittajan elämän. Paljastamme kohta miten.

Lähdemme kuitenkin ensin katsomaan mitä kaikkea hostellien maailmasta voi saada irti. Ensimmäinen pysähdyspaikka on Riika, Latvia.

* * *

Riikan paras hostelli on eittämättä Blue Cow Barracks, josta annamme kaikki yksityiskohdat aikanaan ilmestyvässä opaskirjassamme Latvia Suomalainen Matkaopas. Se kertoo selvällä suomen kielellä mistä tässä hostellissa on kyse. Listalla on runsaasti muitakin vaihtoehtoja, ja ne käydään samalla tavalla konkreettisesti läpi.

Erityistä Blue Cow -hostellissa on valkea kokolattiamatto, jota suojellaan vaatimuksella riisua kengät pois, kun hostelliin tullaan.

Sängyt ovat vankkoja, ja sängyn hintaan kuuluu aina oma pyyhe. Tässä huoneessa on vain neljä sänkyä, ja jokaisella sängyllä on oma metalliverkosta tehty lokerikko.

Hostelleissa on yleensä aina jonkinlainen keittiö. Kun siellä voi säilyttää omia ruokia, kokata ja keittää oman aikataulun mukaan teet, kahvit tai ateriat, on ensimmäinen askel astuttu kohti omatoimisuutta, itsenäisyyttä ja valinnanvaraa. Totta kai, ulos voi mennä milloin tahansa ja syödä ravintolassa, mutta kun vaihtoehtona on keittiö ja sen vapaa käyttöoikeus, sitä myös on helppo käyttää, milloin tahansa.

Huomaa oikealla seinällä paikallisinformaatio. Hostellien tunnusmerkkeihin kuuluvat hyvä informaatio, joka on usein luotu paikallisin voimin (riippumaton, ainutkertainen informaatio) ja sosiaalisuus => kaikkia suosituksia voi saada suorassa kontaktissa sekä henkilökunnan että muiden reissaajien taholta.

Blue Cow tarjoaa myös ison television, vaikka se onkin harvoin päällä. Kun vaihtoehtoina ovat television töllöttäminen ja rikas aktiivinen elämä joko suurkaupungin vanhassakaupungissa tai sitten muiden ihmisten parissa, harva jaksaa seurata passiivisena tylsää televisio-ohjelmaa.

* * *

Riikan Blue Cow kuuluu maailman hostellien eliittiin. Sen omistajissa on australialainen mies, joka on tuonut mukanaan Backpackers-filosofian ja ystävällisen palveluelinkeinon osaamisen.

Tietenkään ei ole pakko olla australialainen osatakseen tarjota matkailijoille täyden palvelun hostellin, eikä siitä olekaan kyse.

Hostelleja on kaikkialla, kaikenlaisia, kaikissa hinta- ja laatuluokissa.

* * *

Budapest oli ehkä se viimeinen vakuutus siitä, että maailma on muuttunut, ja hostellit ovat enenevässä määrin valtavirtaa.

Budapestissä koettiin muun maailman tavoin talousromahdus vuonna 2008. Kun paikalliset olivat ehtineet hankkia asuntoja omikseen keskustasta, talousromahdus romahdutti asuntojen hinnat, eikä jälleenmyynti ollut enää mahdollista. Niinpä yli sata keskustan asuntoa ehdittiin muuttaa hostelliksi.

Hostellit palvelevat niitä massoja, jotka tungeksivat Budapestiin niin kesällä festivaalien aikana kuin muinakin vuodenaikoina. Mutta Budapestista voit aina lukea uunituoreesta matkaoppaastamme Budapest Suomalainen Matkaopas.

Nyt listaamme 63 hostellia, yhdestä ainoasta kaupungista!

En usko maailmalla olevan yhtään opaskirjaa, jossa olisi selitetty, kuvailtu, opastettu ja kartalle merkittynä yhtä monta hostellia.

Suomenkielinen kilpailijamme, jonka nimeä emme tässä mainitse, listaa 4-5 hostellia Budapestissä (muutamaa en tunnista nimeltä).

Kumpi on oikeasti ajan hengessä kiinni? Vastaan itse: Suomalainen Matkaopas.

Kilpailijamme esittää, että hostellit kuuluisivat vain kapealle matkailijasegmentille, joka voidaan luokitella ja leimata jollakin nimittelyllä. Näin ei kuitenkaan ole.

Jos kilpailijamme olisi asustanut viikkoja Home Made Hostelissa, kuten Budapest-oppaan tekijä on asunut, hän olisi tavannut Eszterin, joka on yksi hostellin kolmesta managerista.

Eszter, jota epäsuorasti siteerataan ja kiitetään uunituoreessa oppaassamme, on tehnyt opinnäytetyön hostelleista, mikä osittain selittää Home Made Hostellin suosion (se on vielä julkaisemattomassa Top10-listassamme kakkosena).

Eszter sanoo, että hostellien käyttäjäkunnassa on enemmän  kuin yksi profiloitunut tyyppi, ja yksi näistä monista on vanhemman polven edustaja, tosin ikähaitari on niinkin laaja kuin 25-vuotiaasta eläkeikään.

Eszter on oikeassa. Matkaoppaan kirjoittaja on tavannut yli 60-vuotiaita miehiä hostelleissa, ja heidän kanssaan on syntynyt pitkiä, syvällisiä keskusteluja. Sillä hostellien ensimmäinen houkutin on sosiaalisuus.

Sosiaalisuus on tärkein syy, miksi Suomalainen Matkaopas on läsnä hostelleissa. Trendit, suosikit, preferenssit, kaikki paljastuvat hostellien sosiaalisten kontaktien kautta.

Jos sosiaalinen media on voittamassa vanhanaikaisen, jäykän ja tylsän valtamedian, silloin sosiaalinen matkailu on syrjäyttänyt kankean pakettimatkailun. Yksi yö hotellissa tekee matkailijasta mökkihöperön, kun hostellissa on aina seuraa, eikä mitä tahansa.

Hostellissa asuminen on matkaopaskirjojen tekijän ensimmäinen edellytys: tiedä mistä puhutaan, mitä halutaan, mikä on in, mikä on ajassa ja ilmassa. Jos haluat tietää, mitä hostelleista saa tietää tai mikä on suosittua, avaa Suomalainen Matkaopas, koska lähteenä ovat lukemattomat henkilökunnan edustajat ja kanssamatkailijat.

* * *

Kurkistetaan taas hostelleihin sisälle...

Hostellien kategorisoiminen, sijoittelu tiettyyn lokeroon tai ennakkoluulojen värittämä tuomio on ehdottomasti väärä suhtautumistapa.

Jokainen hostelli on aina yksilö, ja kun tutkimme 63 hostellia Budapestissä, silloin todellakin jokainen tutkittiin: käytiin sisällä, katsottiin makuusalit, yleiset tilat ja keittiö.

Kuvassa on muuten julkaisemattoman Top10-listan potentiaalinen voittaja, Loft Hostel, josta saat ohjeet ja karttamerkinnät ja yksityiskohdat uunituoreesta opaskirjastamme.

Hostellien ominaispiirteisiin kuuluvat yksilöllinen sisustus, kekseliäät ratkaisut, tunnelmallisuuden, palvelujen ja hyvinvoinnin lisääminen ja suuri viihtyvyys - hostellit voittavat asukkaansa puolelleen.

Hostellibuumi on totta myös Kroatiassa, missä aiemmin oli vain järkyttävän suurikokoisia ja ylihinnoiteltuja betonihotelleja ja vaihtoehtona kotimajoitusta (joka oli ja on edelleen hyvä mutta epäsosiaalinen vaihtoehto hostelleille).

Hostelleja on tullut nyt roppakaupalla Kroatiaan, kuten esimerkiksi Rijekan kaupunkiin (entinen Fiume). Valikoima lähentelee jo kymmentä, kun aiemmin niitä ei ollut yhtäkään keskustan alueella.

Hostellibuumi on totta.

On tavallaan hassua huomata, mikä merkitys IKEA:lla on ollut hostellien sisustuksessa. Voisimme luetella puolen tusinaa kaupunkia maailmalla, jotka ovat hankkineet hostellien kalustuksensa IKEA:sta.

Kuva on Kroatian Zadarista (Kroatia-oppaan päivitys on käynnissä vuoden 2013 aikana).

Yleensä majoitus on kerrossängyissä, makuusaleissa. Tämä standardi karkottaa toki osan matkailijoista, kun ei haluta jakaa makuuhuonetta kymmenen tuntemattoman kanssa.

Sesongin ulkopuolella hostellien makuusalit voivat kuitenkin olla lähes tyhjiä, ja korvatulpat ovat aina välttämättömiä. Mainitsemme kirjassamme Singapore Suomalainen Matkaopas yli 30 hostellia, ja ainakin yksi näistä jakaa korvatulppia asukkaille ilmaiseksi. Katso ja löydä, mikä!

Sosiaalisuus, ihmisten tapaaminen eri puolilta maailmaa ja mahdollisuus omatoimisuuteen, korostuvat hostellien keittiössä. Kuva on Kroatian Zadarista.

Hostellit opettavat myös vastuun kantamiseen - jokaisen on tiskattava omat astiat. Samalla avautuu mahdollisuuksia loputtomiin keskusteluihin, ja jos jotakin voi löytää hostellien keittiöissä tai ruokasaleissa, se on maailman tila monesta eri näkökulmasta: miten muualta tulevat ihmiset kokevat sen ajan, jonka keskellä me elämme. Maailma ehkä yhdentyy, mutta näkökulmat ovat silti erilaisia.

Puhumattakaan matkaopaskirjojen tekijän salaisesta tehtävästä: kuunnella ja oppia siitä, mikä matkakohteessa on juuri nyt trendikkäintä. Hotellihuoneessa ihminen kuolee tylsyyteen ja yksinäisyyteen - eikä kukaan ole lähellä selittämättä saman päivänä aikana löytynyttä kivaa ravintolaa, retkikohdetta, kauppaa tai muuta paikkaa.

Hostellien niputtaminen yhdeksi ryhmäksi on yhtä tyhmää kuin ihmisten niputtaminen lokeroihin.

Hostelleista voi löytää vähintään neljä täysin erityyppistä ryhmää: isot laitoshostellit (usein vanhoja HI-ketjun lippulaivoja), kodikkaat kaupunkiasuntoihin avatut pikkuhostellit, majatalotyyppiset hostellit erikoisissa rakennuksissa (laivoissa, lentokoneessa tms), sekä "party-hostellit".

Jokaiselle jotakin, ja party-hostellit estävät yli 40-vuotiailta pääsyn kokonaan.

Party-hostelli kuvassa on Budapestistä, missä on puolentusinaa pelkästään dokaamiseen ja bailaamiseen keskittyvää hostellia. Silloin eivät selitykset ole paikallaan. Joka tietää mitä haluaa, se saa mitä haluaa.

Matkaopaskirjan tehtävä on juuri osata eritellä, selittää, kuvailla, ohjata ja opastaa lukijaa, jotta jokainen voisi löytää haluamansa. Party here, party there, mutta hostellit ovat everywhere!

Ota opaskirja, ja saat kokonaiskuvan, jäsenneltynä, kartalle merkittynä, mutta aina todellisuudessa liikkuen.

Laitoshostelleista puheen ollen - Marco Polo on Budapestin suuria hostelleja, se kuuluu HI-ketjuun ja tarjoaa siten jäsenille alennuksen.

Mutta turha elää ennakkoluuloissa ja kuvitelmissa, peloissa ja torjunnassa. Sen lisäksi, että Marco Polo tarjoaa loistavan edullisella hinnalla kahden hengen huoneita omalla kylpyhuoneella, sen makuusalit ovat poikkeuksellisen miellyttäviä. Sängyt ovat aina kahden sängyn (kerrossängyt) looseissa, ja niiden välillä on väliseinät ja suojaverhot. Kaikki toki kuuluu (miinus korvatulppien antama apu), mutta näkösuoja on monelle tärkeä.

Siksi kirjoitamme matkaopaskirjoja: emme vain listaa hostelleja (hotelleja, ravintoloita, museoita jne). Kerromme tarkkaan kaikki yksityiskohdat. Lue, ja tiedät. Tiedä, ja valitset oikein. Valitse oikein, ja nautit matkasta eniten.

Hostelleja on kaikkialla. Hyvä matkaopaskirja ja sen tarkat kartat on luotu juuri siksi, että voisit yhdellä silmäyksellä sijoittaa valitsemasi hostellin kartalle: missä, miten sinne pääsee, miten kaukana ovat rautatieasema, suositut baarialueet, museot, liikenneasemat.

Kun valikoima on kattava (Budapestissä noin 100 hostellia, Singaporessa yli 60, Tukholmassa yli 30), tarvitaan opasta, jonka avulla voi hostellin valita.

Älä usko pisteisiin ja pelkkiin hintajärjestyksiin. On paljon muutakin, mitä hostelleista tulee tietää. Ja jos menet hostellivaraussivustojen ansaan - et saa kotisivulinkkejä, vaan sinut ajetaan tekemään varauksia, joihin vaaditaan luottokortteja tai ennakkomaksuja. Ota suoraan yhteyttä hostelliin - saat vaikuttaa huonevalintaan (oppaissamme saatetaan varoittaa meluisista huoneista) ja tehdä erityisiä pyyntöjä - jotka voivat ratkaisevalla tavalla vaikuttaa matkasi onnistumiseen.

Keittiö tukholmalaisesta hostellista.

Moni pitää Tukholmaa kalliina, ja ihan syystäkin.

On kuitenkin kokonaan oma kokemuksensa majoittua hostelliin naapurimaan pääkaupungissa ja peilata tuntemuksia Tukholmaan kansainvälisen matkailijapopulaation keskellä.

Uunituore Tukholma Suomalainen Matkaopas listaa noin 30 hostellia, ja joukossa on kaikenlaisia vaihtoehtoja, osa huippuhyviä, osa maan alla sijaitsevia ikkunattomia vaihtoehtoja.

Tukholma on tavallaan hostellimaailman hyvä lähtökohta. Jos ei ole koskaan uskaltautunut hostelliin, Tukholman af Chapman (kuvassa) tai etenkin sen naapurissa toimiva Skeppsholmens vandrarhem ovat laadukkaita, lähes hotellityyppisiä majoituspaikkoja, jotka kuitenkin tarjoavat majoitusta murto-osalla hotellien hintatasosta.

Lisäksi kansainvälinen seura ja hyvät mahdollisuudet omatoimiseen kokkailuun, pyykinpesuun, viihtymiseen ja vaikkapa television katsomiseen onnistuvat täällä, kuten kotona tai kesämökillä.

* * *

Hostellien määrä kasvaa nyt kaikkialla, niiden varustetasoon ja ystävällisyyteen satsataan kaikkialla.

Singapore, pahamaineisen kallis maa majoittua hotelleihin, on viime aikoina kokenut ennen näkemättömän hostellibuumin.

Kun aiemmin reppumatkailijat joutuivat tyytymään likaisiin, mahdollisesti itikoita kuhiseviin, puolilaittomiin lääviin ("crash pad"), on hostellitoiminta nyt valtavirtaa ja itse asiassa hyvä bisnes.

Jos singaporelainen yrittäjä avaa hotellin, yhteen huoneeseen saadaan korkeintaan 1-2 maksavaa asiakasta. Mutta jos sama huonetila varataan kymmenelle matkailijalle, sama tulo tulee vain 10% hinnasta. Ja kun hinta on 10% - siis 20 euroa eikä 200 euroa, se huone myös saadaan täyteen.

Hotellihuone pitää koko ajan siivota ja asiakkaalle pitää luoda jokaiseen huoneeseen yksilölliset palvelut. Hostellin omistaja siivoaa harvemmin, ja tarjoaa palvelut kollektiivisesti - kaikille yksi ja yhteinen. Kustannukset ovat pienemmät mutta tuotto on sama tai jopa enemmän.

Siksi singaporelaiset avaavat innokkaasti hostelleja, me listaamme niistä yli 30. Tätä ei ollut koskaan aiemmin Singaporessa, ja Suomalainen Matkaopas näyttää myös olevan kaikista kilpailijoista pisimmällä - listaamme enemmän hostelleja kuin yksikään toinen matkaopaskirja, millään kielellä.

* * *

Hostellien buumi kulkee samoilla askelmerkeillä kuin halpalentojen yleistyminen. Kun ihmiset ostavat vain lennon, he tarvitsevat kipeästi tietoa majoitusmahdollisuuksista, ja yhä enemmän näistä mahdollisuuksia tarjoavat hostellit. Kapasiteettia on koko ajan enemmän, ja kun lento on ollut halpa, on matkustajalla taipumus toivoa myös majoituksen olevan kohtuuhintainen. Hostellit ovat tässä vastaus, oli lento sitten Kroatiaan, Budapestiin tai vaikkapa New Yorkiin.

Miksi siis Suomalainen Matkaopas viihtyy hostelleissa eri puolilla maailmaa.

Yksi selitys on hintatasossa. Kun asutaan viikkokausia kohdekaupungissa, on äärimmäisen tärkeää varmistaa matala hintataso asumiseen. Hostellit vastaavat tähän tarpeeseen.

Suurin syy on kuitenkin muualla.

Hostellit ovat sosiaalisia paikkoja. Missään muualla ei voi tavata niin paljon paikallisia ihmisiä sekä matkailijoita, kuin hostelleissa. Kyse ei ole pelkästään siitä, että hostellissa ei tarvitse koskaan olla yksin tai tylsistyä kuoliaaksi (kuten hotelleissa on liian usein tapana!).

Hostelli kuhisee tietoa, vinkkejä, informaatiota. Hostellit ovat ajan hengessä kiinni, ne pursuavat matkakohteen tarjontaa.

Hostellin ilmapiiri on kuin kirjoittamaton matkaopas. Kun matkaoppaan kirjoittaja hengailee hostellien ilmapiirissä, on sisältö napattavissa sananmukaisesti ilmasta. Se on jo siellä.

Hostellibuumi sananmukaisesti muutti matkaopaskirjojen tekijän.

Ja nyt lopputulos on luettavissa Suomalaisesta Matkaoppaasta.

Tervetuloa matkaoppaiden maailmaan!

Matkailu on maailman suurin elinkeino.

Matkailu työllistää, luo elämyksiä ja auttaa ihmisiä jakamaan ajatuksia, ideoita ja ystävyyksiä. 

Matkailun parissa liikutaan mahdollisimman laajalla rintamalla. Oma suosikkimme on aina ollut matkaopaskirja, joka antaa mahdollisuuden rakentaa oma matka kaikista niistä vaihtoehdoista ja mahdollisuuksista, jotka on koottu kansien sisään. 

Kun Matkaoppaiden Maailma aloittaa bloggaamisen, on Suomalainen Matkaopas Osakeyhtiö juuri ehtinyt täyttää 21 vuotta - siis kaikin puolin täysi-ikäinen ja aikuisen ikään ehtinyt kirjasarja.

Näiden 21 vuoden aikana on tullut nähdyksi sekä kirjamaailman muutokset, internetin nousu, matkailun muutokset, valitettava määrä konkursseja että ilahduttava määrä uusia mahdollisuuksia ja elämyksiä.

Tämän blogin tavoitteena on selittää, kertoa ja auttaa ymmärtämään mitä kaikkea matkaopas voi tarjota, miten sellaisia kootaan, mitä matkalla sattuu eteen ja miten kirjaa kannattaa hyödyntää oman matkan suunnittelussa ja toteuttamisessa.

Tervetuloa matkaoppaiden maailmaan!